Pikkusiskon enkunläksyt

Vaikka päivämäärä saattaakin hämätä, kerron tässä tekstissä kuluneesta sunnuntaipäivästä kuvausten parissa. Myöhäinen ajankohta johtunee inspiraationi tulevan yleensä keskellä yötä. Kiusallista, mutta minkäs teet. Kuvauspäivän tuloksena saimme kuin saimmekin kuvattua elokuvassamme melko isoa osaa näyttelevän Petteri Siitosojan (lue: Pekka Siitoin) ensiesiintymisen SS-Wikingin esikunnassa Pimmelarschissa. Vähän saksaa opiskellut tai muuten härskejä sanoja sanakirjasta ajankulukseen etsinyt voi havaita esikunnan sijainnissa aivoja kutkuttelevaa komiikkaa.


Siitosojan hahmon alkuperä kaipaa aiheeseen perehtymätöntä varten selvitystä. Siitosojan esikuva Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin, oli 70-luvun Suomen radikaalien fasististen liikkeiden lempilapsi ja myöhempien järjestöjen kummisetä. IKL:n rivien hajottua Siitoin nähtiin sellaisten järjestöjen, kuten Kansallinen Rintaman ja Kansallisen Liittoneuvoston nokkamiehenä. Youtube-videot mm. näiden kahden järjestön kommeluksista ovat useina baari-iltoinamme toimineet aloittelujuominkien lomassa viihteenä, sillä Siitoimen natsiporukan surkuhupaisat kokoontumiset ovat huumoriarvoltaan kultaakin kalliimpaa. Jos siis jotain satunnaista netinselaajaa lopullisessa tuotoksessa olevat suomalaiset natsit, joita me itse näyttelemme, järkyttää ja pieneen mieleen herää kaikenlaisia hassunkurisia kysymyksiä asemastamme poliittisella akselilla... Kyllä, me vihaamme juutalaisia, koska se on ainoa oikea suomalainen elämäntapa. Järki käteen siellä. Me olemme kokeneet paljon paremmaksi tavaksi esittää mm. äärioikeistolaisten liikkeiden älyttömyyden heidän oman toimintansa tahattoman komiikan avulla, toisin kuin useissa suomalaisissa komediasarjoissa, joissa kantaaottava huumori on esimerkiksi sitä, että kokoomus yhdistetään köyhien lasten aamupalaksi nauttimiseen.


Ekstrat ovat myös jatkuva pähkinä purtavaksi. Miten houkutella projektiin mukaan ulkopuolisia ihmisiä, jotka jaksaisivat omistautua elokuvalle ilmaiseksi? Ainoa, mitä tältä projektilta kukaan saa, ydintuotantoporukka mukaanlukien, on omaa juttua esille. Sehän on meille se paras palkinto, että muut ihmiset näkevät kättemme jäljen ja kauhistelevat ihastelevat hämmästelevät tuotostamme. On vaikea kesken projektin välittää ekstralle, jota syystä taikka toisesta ei kiinnosta, kuinka hienoa on kuunnella, kuinka yleisö nauraa tuotoksellesi ja nauttii olostaan sinun tekemäsi leffan parissa, kuin itse olet nauttinut hyvää pätkää katsoessa. Näin amatööripohjalta on vapaat kädet lähteä tekemään mitä tahansa muuta kuin sotakomediaspektaakkelia, joihin me niin usein päädymme. Vaikka ensimmäinen Normandia olikin karkeassa muodossa kuvan- ja äänenlaadultaan (ja joo, juttujen laadulta), voi siitäkin pitkästä lyhäristä ammentaa sitä innokkuutta ja paloa, millä me näitä hommia tehdään. Olisi hienoa, jos sama palo tarttuisi myös muihin yksilöihin, kuin Karvareuhkan ydinporukkaan.


Mutta kuka näitä haaveiluja haluaa lukea, kun on tarjolla oikeaa viihdettä? Ohessa Kansallisen Rintaman kokous 90-luvun alusta ja meidän ekvivalenttimme tapahtumasta, miljöönä toinen maailmansota.

Kolonel-luutanant Petteri Siitosoja (Rami Tammenoksa) ja unser andra direhtyyr Lauri Autere