Ensimmäiset kuvaukset olivat siis tänään ja tulos... ei vastannut odotuksiamme. Alkukankeus tuntuu vaivaavan Karvareuhkan uusintakin projektia. Kuvaukset saatiin aloitettua vasta keskipäivän jälkeen, eikä ekstrojen määrä ollut päätähuimaava. Kuvauksia vaikeutti paikalle pääsy, kun päivän kohtaus tuli kuvata rantatörmällä erillisellä saarella Ounasjoella. Matka ei ollut veneellä pitkä, mutta veneen kantaessa ehdottomana maksiminaan viisi henkilöä, piti kahdella tankillisella päristellä ees taas Rovaniemen Ylikylän uimarantaa ja saarta.
Sääolosuhteet eivät olleet aivan parhaimmat, auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta, kun olisimme tarvinneet lähinnä pilvistä säätä kohtauksen tunnelman tavoittamiseksi. Varusteisiimme ei myös kuulu vastavalosuodinta, joten heijastukset linssissä tarjosivat uuden pähkinän purtavaksi kuvakulmien kanssa. Allekirjoittanut ei saanut ajoissa väsättyä storyboardia kuvauksia varten, joten kuvaamiset olivat enemmän tai vähemmän hakuammuntaa, mutta silti Laurin, ohjaajaparini, toimiessa kameran takana saatiin aikaiseksi hyvää matskua saksalaisten hääräilyistä. Päivän päämäärä, brittikommandojen rantautuminen ja väijytykseen kuoleminen, jäi toiselle päivälle.
Aikataulu, suunnitelma, storyboard ja ekstrojen informointi siis kusivat rahtusen, mutta emme anna sen lannistaa. Ennenkin on ollut vastoinkäymisiä, eikä voi kahden leffan jälkeen odottaa, että teko yht'äkkiä olisi vallan ammattimaista. Tietenkin otamme itseämme niskasta kiinni ja täysin sydämin painamme päämme yhteen seuraavien kuvauksien suunnittelua varten.
Tämänpäiväinen myös herätti kysymyksiä ekstrojen suhteen. Kuinka moni innokkaista vapaaehtoisista jaksaa innostua, kun pitäisi oikeasti olla mukana hommassa. Päivät ovat pitkiä, eli eväät ovat must, ja kuvatessa rapa roiskuu sekä saattaa tulla haavereita. Turhan moni ekstraksi ilmoittautunut vetäytyy projektista laiskuuden tai itsekkyyden vuoksi. Tietenkin on hyviä, omakohtaisia syitä, mutta useimmiten - ja ihan ymmärrettävästi - kiinnostus katoaa, kun pitäisi herätä aikaisin, jättää päivän askareet sikseen ja kuvata leffaa aamusta iltaan. Mutta suuret teot kaipaavat uhrauksia! Ja jotta elokuvateollisuus ei saisi meitä pieniä ihmisiä palleista sorviin, on otettava härkää sarvista ja ratsastettava salamalla. Pidemmittä vertauskuvitta, menkäämme oikeisiin kuviin. Kuvista näkyy Forecan versio puolipilvisestä säästä.
 |
Juha Saukko Karvareuhkan perinteisenä kaasunaamari-sakuna
|
 |
| Mikkoa ei mälsät leffaprojektit innosta, mutta Normandia II innostaa! |
 |
| Markus Säärelä, el Kommandero |
 |
| Mitä!? Ei natsit hymyile koskaan! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti